Menneet kaudet:

Täytyy heti alkuun todeta, että onpa ollut kerrassaan loistava kausi kaiken kaikkiaan! Aika tarkalleen vuosi sitten varmistui Amsterdamin turnauksen kokoonpano, missä DTT:n paidan päällensä pukivat ensimmäisen kerran maajoukkuehyökkääjä Sami Nyman sekä hallitseva M35:n maailmanmestarimaalivahti Jari Sorvali. Vahvistukset olivat matkassa täydellä tiikerisydämellä mukana, ja kotiintuomisena oli ikimuistettavan finaalin jälkeen Amsterdamned Cup. Se ryhmähenki ja voittamisen kulttuuri mikä Amsterdamin turnausjoukkueella oli, oli jotain sellaista, mitä itse en henkilökohtaisella tasolla ole ennen kokenut.

Ehkä Amsterdamista saaduilla kokemuksilla ja voittamisen kulttuurilla oli jotain vaikutusta siihen, että kotimainen sarjakausi sujuikin siten, että kukaan ei osannut sitä ennalta odottaa. Kauden tavoite oli nousta vitosesta nelosdivisioonaan, ja se tavoite onnistuikin jo ennen kuin yhtään peliä oli pelattu: juuri ennen kauden alkua tuli liiton toimistolta puhelinsoitto, joka tarjosi paikan nelosdivisioonaan jo täksi kaudeksi. Luonnollisesti joukkue otti paikan vastaan, ja kauteen asetettiin joukkueella realistiselta kuulostava tavoite - sarjapaikan varmistaminen tulevalle kaudelle. Kun alkukausi joukkueelta sujui lähes 100% pisteiden keruun suhteen, oli sarjapaikka varmistettu jo puolessa välissä kautta. Tavoitetta nostettiin, ja lopulta tiukan kamppailun jälkeen DTT nousi III-divisioonaan kauden päätteeksi. Miten tähän päästiin, siitä managerin näkemys seuraavaksi.

Lähtötilanne

Kauden 2005-2006 loppu oli valtava pettymys, kun sarjajärjestelmä ei ollut suotuisa DTT:n kannalta. Alkusarjan selvä kolmen pisteen lohkovoitto vaihtui pisteen takaa-ajoasemaan sarjakakkoseen nähden, ja lopulta tämä pistero oli ratkaiseva siihen, että DTT ei noussut tavoitteiden mukaisesti sarjaporrasta ylemmäksi. Tulevalle kaudella asetettiin selkeä nousutavoite, ja päätettiin peluutusta muuttaa sinettiseuramallista kilpaurheilullisempaan suuntaan.

Merkittävin muutos pelaajistosta tapahtui tolppien välissä, kun pitkäaikainen luottomaalivahti Kari Luhtanen vaihtoi pykälää korkeammalle SC Tehoon. Kun kakkosmaalivahti Timo Kärjen polvet eivät kestäneet koko kauden tuomaa rasitusta, jouduttiin maalivahtiosasto laittamaan kokonaan uusiksi. Sami Lehtinen tuli maalille harjoitusvastustaja Kisposta ja KaKo-86:n paidan vaihtoi DTT-paitaan Sami Pajunen. Molemmat maalivahdit hoitivatkin oman osuutensa erinomaisesti, ja maalivahtipeli olikin seuralla parasta sitten jälkeen Pekka Niemisen peliaikojen.

Kenttäpelaajistosta muutama veijari laittoi pelitossut naulaan, ja tilalle tuli ainoastaan Karri Kylliö rightin hyökkääjänä vahvistamaan laituriosastoa. Kun kabinetistä tuli kauden alussa nousu neloseen, niin Amsterdamin mestari Marko Salmela liittyi joukkueeseen vahvistamaan puolustusta vielä parin pelatun sarjakierroksen jälkeen.

Muuttuvuus joukkueessa oli verranten pientä, ja tarkoitus oli pelata kausi kahdella kentällisellä. Näin pelipaikoista olisi pientä tervettä kilpailua.

Ensimmäinen puolisko

Ensimmäinen ottelu FiBaa vastaan oli kerrassaan kaksijakoinen. DTT hallitsi peliä mennen tullen, mutta maalipaikoista oli järjetön tuhlailu. Kun FiBa sitten käytti hyväkseen DTT:n mustan hetken, niin lopulta tasapelikin onnistuttiin saavuttamaan vasta viimeisen minuutin ylivoimamaalilla. Tämän jälkeen edelleen altavastaajan asemasta otteluihin lähtenyt DTT otti peräkkäin kahdeksan voittoa, ja puolessa välissä sarjaa oli joukkue varmistanut sarjapaikkansa keikkuessaan tukevasti sarjakärjessä.

DTT:n peli oli ollut erinomaista, ja kahden kentän peluuttaminen suosi hyvin "kuumien pelaajien" pelityyliä vaihtorytmityksen taatessa sopivat huiliajat.

Toinen puolisko

Alkukauden mennessä nappiin, oli tavoitteiden tarkistamisen aika. Virallisesti nousua missään vaiheessa ei tavoitteeksi asettu, mutta luonnollisesti manageri ei henkilökohtaisella tasolla voinut näistä asetelmista muuta tavoitetta ottaa. Pelillisesti nousu kuitenkin vaati selkeän vahvistuksen hyökkäykseen, kun joukkueen tehot lepäsivät liikaa ykköskentällisen harteilla. Vastustajat alkoivat pelaamaan ketjun tehoista pääasiassa vastanneen Harri Vähäkuopuksen miesvartioinnilla pois tilanteista, ja näin ollen joukkueesta oli löydettävä toinen yksilösuorituksillaan ratkaisuihin pystyvä pelaaja loppukaudeksi. Tällainen pelaaja oli Osmo Liimatainen, joka oli puuttava palanen tultuaan joukkueeseen joulukuussa.

Punakoneelle ja B:lle kärsityt tappiot toisen puoliskon alkuun tiesi sitä, että pistemenetyksiin ei ollut varaa loppukaudesta. Selkä seinää vasten joukkue kuitenkin jatkoi sarjan piikkipaikalla loppuun saakka. Neljän ottelun voittoputken kruunasi sarjan toiseksi viimeisellä kierroksella otettu voitto tiukan kamppailun jälkeen Punakoneesta, joka takasi DTT:lle vähintään sarjassa toisen tilan eli ns. karsijan paikan. Viimeisen kierroksen ottelu Koo-Vee II:sta vastaan oli alun osalta melkoinen katastrofi, joka kuitenkin onnistuttiin kääntämään kolmen maalin takaa-ajoasemasta tasapeliksi. Tämä lopulta riitti sarjan ykköstilaan, ja näin ollen suoraan nousuun III-divisioonaan.

Toisella puoliskolla DTT pelasi pääasiassa kolmella kentällisellä, minkä Osmo Liimataisen tulo joukkueeseen mahdollisti. Liimatainen lunasti pelitasollaan hänelle asetetut odotukset, ja toi joukkueeseen nousuun tarvittavaa syvyyttä ratkaisijarintamalle. Kun hän omalla panoksellaan nosti myös ketjukavereiden tasoa, takasi se DTT:lle kaksi paremmin ratkaisuihin pystyvää kentällistä.

Menestyksen tekijöitä

1. Vaikka treenikertoja on ollut vain yksi viikossa, on treenien tehokkuus ollut kiitettävää koko kauden. Osallistumisaktiivisuus on ollut parempaa kuin edelliskaudella, mikä on taannut paremmat mahdollisuudet harjoitella niillä kentällisillä millä pelataan.
2. Erikoistilannepelaaminen on joukkueella ollut varmasti tilastojen valossa parempaa kuin vastustajilla. Ylivoimaa on pelattu lähes samalla kentällisellä koko kauden, ja se tekikin maalin lähes joka toisella yrittämällään. Myös alivoima on toiminut erinomaisesti koko kauden, ja siinä vastuu on jakautunut tasaisemmin koko joukkueelle.
3. Maalivahtipeli ja viisikkopuolustaminen on ollut joukkueen kivijalka koko kauden. Vaikka joukkue ei päästänyt vähiten maaleja sarjassa, niin omiin meni maaleja kohtuullisen vähän. Toki esim. ykköskentällisen hiukan puolustavammalla pelityylillä olisi voinut omissa kolista muutama maali vähemmän, mutta plusmiinustilasto osoittaa sen, kummassa päässä maali on kolissut selvästi enemmän.
4. Vaikka peliaika ei jakautunut tasaisesti, oli siitä aiheutunut napina melko vähäistä koko kauden ajan. Edellisiin kausiin nähden tässä on tapahtunut selkeä muutos, ja kilpaurheilullisempaan suuntaan on menty tässäkin asiassa melkoinen harppaus eteenpäin.
5. Joukkuehenki on ollut hyvä koko kauden. Porukka viihtyy keskenään myös vapaa-ajalla, mikä takaa sen, että pilke silmäkulmassa säilyy, vaikka pelit otetaankin tosissaan. Joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään, ja tämänkautinen DTT oli Joukkue isolla J:llä.
6. Pienillä tekijöillä on aina merkitystä, ja sarjajärjestelmä sopi tällä kaudella DTT:lle todella hyvin. Syyskaudella DTT:llä oli otteluita enemmän kuin kevätkaudella, mikä avitti joukkuetta selvästi. Altavastaajan asemasta oli helppo lähteä otteluihin, kun joukkueen paketti oli pelillisesti kasassa heti ensimmäisistä otteluista lähtien. Muut joukkueet olivat koko kauden takaa-ajoasemassa, ja syksyllä hankittu etumatka piti loppuun saakka.

Mainetta ja kunniaa

Toki joukkueurheilussa aina yksilöt nousevat esiin menestyvissä joukkueissakin. Maalivahdit hoitivat kauttaaltaan oman osuutensa erinomaisesti. Sami Lehtinen ei hävinnyt kauden aikana yhtään pelaamaansa ottelua, ja Sami Pajunen puolestaan taisteli sarjan parhan veskarin tittelistä.

Puolustajista Mikko Kurikka pelasi pääasiassa vakuuttavan kauden puolustavana puolustajana, ja alkukauden positiivisin yllätys oli Sami Vuorinen. Vuorisen rooli pieneni loppukaudesta joukkueen kokonaisedun vuoksi, kun hän siirtyi puolustavan sentterin rooliin kolmella kentällisellä pelatessa. Teppo Lehto puolestaan oli elintärkeä lenkki ykkösketjun takana kummassakin päässä kenttää, ja teki puolustajan tontilta jälleen kerran erinomaisen pistesaldon keikkuessa sarjan pistepörssin TOP10:ssä koko kauden.

Hyökkääjistä Harri Vähäkuopus oli totuttuun tapaa omaa luokkaansa, ja vastasi lähes puolesta joukkueen tehoista voittamalla sarjan piste- ja maalipörssin. Vähäkuopuksen sentterinä pelannut Rami Rajakallio oli tehopisteillä kauden kaikissa ottelussa, ja oli sarjan syöttöpörssin ykkönen. Ketjun täydensi hyvin puolustava laituri Jani Ylisiurunen, joka hänkin oli pistepörssin TOP10:ssä. Koko ketjun tehosaldo oli yli kolmekymmentä maalia plussalla pelkästään tasaviisikoin.

Osmo Liimatainen näytti joukkueeseen tultuaan sen, kuka on joukkueen kiistaton ykkössentteri tulevalla kaudella. Toki Liimataisen tasoisen kaverin pitääkin olla omaa luokkaansa tontillaan III-divisioonassa, sillä miehellä oli kysyntää ensi kaudeksi ykkösdivisioonaankin.

Parannettavaakin jäi

Vaikka joukkue teki eniten maaleja sarjassa, olivat hyökkäyspään tehot liikaa muutamien yksilöiden varassa. Ehkä juuri viimeistelyssä olikin eniten toivomisen varaa, sillä maalipaikkoja esim. kakkoskenttä koostumuksesta riippuen loi riittävästi jokaisessa ottelussa. Yksittäisistä pelaajista ensi kaudeksi eniten käyttämätöntä potentiaalia jäi varastoon Riku Uurinmäeltä ja Petri Hautalta. Varsinkin Hautalalta vaaditaan ensi kaudella selvästi enemmän johtajan roolia puolustuspäässä, ja näin Kaukajärven Bobby Orr tulee olemaan pallollisena yhtä vakuuttava ja dominoiva kuin Juha Kivilehto SSV:ssä.

Ensi kautta silmällä pitäen muutaman pelaajan on selkeästi nostettava tasoaan harjoituksista lähtien keskittymällä huomattavasti paremmin tilanteisiin, mikäli aikovat pysyä pelissä mukana ensi kaudella. Lisäksi usean runkopelaajankin on saatava vauhtia lisää jalkoihin, sillä Punakone -pelit osoittivat hyvin sen, että vauhdissa ja fyysisessä pelissä oli eniten parannettavaa kokonaisuutena.

Vastustajat

Joukkueina selkeästi erottui kaksi vastustajaa: B ja Punakone. B oli sarjan taitavin joukkue yksilötaidoilla mitattuna, ja varmasti jokaiselle heistä olisi löytynyt sopiva rooli DTT:ssä. Punakoneen peli puolestaan perustui tasaiseen kolmen kentän peluutukseen ja juoksuvoimaan, mutta yksilötaidossa he jäivät ehkä merkittävästi taakse kahdelle sarjan parhaalle joukkueelle. Tässä valossa DTT:llä oli paras balanssi yksilötaidon ja joukkuepelaamisen välillä.

Koo-Vee II esitti kypsää joukkuepelaamista, joka oli vaikea vastustaja. FiBa puolestaan oli joukko yksilöitä, ja kärsikin välillä rumia rökeletappioita, vaikka paperilla yksilöistä saisi todella kovan joukkueen neloseen. Putoajista KoKo:lla oli niin ikään muutamia kohtalaisen hyviä yksilöitä, mutta noin huonoa joukkuepeliä en muista esiintyneen edes V-divisioonassa moneen vuoteen. Tamko oli viimevuotiseen nähden heikentenyt selvästi, ja kauteen suurilla odotuksilla nähden lähtenyt joukkue oli selkeä pettymys.

Yksilöistä parhaiten mieleen jäi Urheiluseura Soolon Janne Tikkakoski, joka piti joukkuetta pystyssä yksin koko kauden. Maalivahdeista DTT:n maalilla treeneissä reilun kymmenvanhana naskalina torjumassa ollut Sami Latva oli FiBa:ssa mahdottoman tehtävän edessä, mutta loisti lähes joka viikonloppu maalinsa suulla. Ketjuista mieleen jäi luonnollisesti B:n ykkösvitja Jaakko Nurmi-Petteri Turunen-Harri Ahola, jonka peli oli parhaimmillaan tappavan tehokasta minkä koki myös DTT kauden jälkimmäisessä kohtaamisessa.

Miten tästä eteenpäin

Lähitulevaisuudessa olisi kesällä tarkoitus valloittaa Itävalta, kun viimevuotinen Amsterdamin mestarijoukkueen runko suuntaa Innsbruckiin heinäkuussa. Sen joukkueen kasaaminen ja matkaan liittyvät järjestelyt ovat melko lailla pulkassa, joten energia voidaan keskittää ensi kauden joukkueeseen.

III-divisioona tuo uudet haasteet organisaatiolle, ja treenimäärän tuplaaminen kahteen sekä DTT-35 ikämiesporukan perustaminen tulevat ajankohtaiseksi. Joukkueen runko tulee pysymään näillä näkymin samana, mutta muutama selkeä vahvistus tulee ajankohtaiksi. Parin viikon sisällä olisi tavoite olla joukkue kasassa, jonka jälkeen asetetaan yhteiset tavoitteet tulevalle sarjakaudelle. Se on kuitenkin selvä, että jokainen ottelu lähdetään voittamaan niin kuin aina!

Alarannassa 14.4.2007,
-manageri Rajakallio

SFC:tä vastaan on yleensä voitettu ja hävitty vuoron perään, ja tällä kerralla oli DTT:n vuoro olla parempi lukemin 7-4. Sottiisin pelillisen johtajan Tero Tarsan poissaolo näkyi kentällä, eikä muista miehistä ollut DTT:n pysäyttäjää. DTT:n molemmat pelanneet kentälliset esiintyi edukseen, eikä lukemat kerro koko totuutta ottelusta - managerin mielestä penkiltä seurattuna lukemat olisi tilanteisiin nähden pitänyt olla huomattavasti suuremmat tiikereiden hyväksi.

Alkulämmittelyn merkitystä ei voi koskaan väheksyä, mutta tämänpäiväisen perusteella ei voi vetää johtopäätöstä siitä, kumpi seuraavista huonoista vaihtoehdoista olisi pitkässä juoksussa parempi: a) toinen joukkue ei lämmitellyt ollenkaan ja b) toisesta joukkueesta osa veti puolivaloilla ja osa kuin olisi suurempikin stara suoraan Broadwayltä -> oli miten oli, niin lämmittelemätön ryhmä pisti pallon kolmessa sekunnissa DTT:n maaliin!

Toisesta vaihdosta lähtien DTT oli ottelussa niskan päällä, ja ensimmäisen erän jälkeen lukemat oli 3-1. SFC kavensi pelissä vielä DTT-johdon lukemiin 4-2, mutta 45 minuutin jälkeen lukemat oli 7-2. Viimeinen erä oli 20 minuuttia, ja puolustusinto lopahti sen verran viimeiseksi viideksi minuutiksi, että loppulukemiksi muodostui 7-4.

Paras pistemies oli Osmo Liimatainen, joka tarjoili ketjukavereilleen useita loistavia maalipaikkoja. Markku Grönroos pelasi sentterinä pirteästi, ja Petri Hautala oli pallollisena itse varmuus. SFC:stä mainittakoon Pekka Haapaniemen ei niin "raipemainen" rangaistusLAUKAUS, minkä Sami Lehtinen otti eleettömästi kiinni maalillaan.

Tämä "taiteellinen otos" tuo esiin sen, että peliä pelataan korvien välissä. Jonglööri Liimataisen "vauhti" on ainoa minkä kuvaaja on onnistunut vangitsemaan, mutta sehän riittää että antaa pallon tehdä työt...

Homma hallinnassa ja vaihtoaitiossa ollaan levollisin mielin. Penkillä happea haukkaamassa kesken kauden värvätyt Helmut ja KrP.

Joukkueen alakerran pallollinen liideri " Kaukajärven Bobby Orr" loukkasi hiukan jalkaansa neljänkymmenen kuuden minuutin kohdalla, kun tiikerit ovat tottuneet ottamaan rasitusta vain ja ainoastaan tasan kolme varttia. Liekö sillä ollut merkitystä, että joukkueen loukaantumiset ovat nousseet kolmanteen potenssiin heti siitä lähtien, kun ensiapulaukkua on alettu kantamaan mukana syksystä lähtien. Täytyykin tarkistaa, onko porukan lääkäri lisännyt laukkuun myös muutaman pullon pirtua, sillä sen verran hanakasti porukka on lääkelaukulla vieraillut varsinkin otteluiden loppuhetkillä...

Ensimmäiset kymmenen vuotta DTT:n historiassa oli tapahtumarikasta aikaa, ja niitä hetkiä on mukava muistella hymyssä suin. Koska seuraavasta kymmenestä vuodesta ei voi koskaan olla varma etukäteen, niin varmuuden vuoksi päätettiin juhlia tulevia saavutuksia etukäteen jo heti ensimmäisenä mahdollisena viikonloppuna. Pelillisesti ainakin seuraava vuosikymmen lähti hienosti, kun avausottelussa kaatui Tamko lukemin 8-4. Sitä tulosta onkin mukava juhlia katsomalla ensi "isojen poikien peli" Nokialla ja sen jälkeen kohti Rajaportin saunaa...

DTT 10 vuotta

• Parhaat päällä
• DTT World Tour 1996-2006
• Joukkuekuva 1995-1996 & legendaarinen maalivahti
• Pelisukkien suurkuluttaja
• Pelireissulla Seinäjoella
• Kalakukko sai kyytiä nousun huumassa
• Tampellassa tilaa kaarisyötöille
• Tsekkiläinen takatukka

Ensimmäiset kymmenen vuotta ovat takanapäin, ja kymmenvuotis- juhlavuoden tapahtumat niin ikään. Amsterdamissa käytiin juhlistamassa rajapyykkiä parinakin vuonna, mutta ensi vuodelle on mietittynä jo "uudet virstanpylväät", sillä osalla alkoi olla jo lupa-anomusten kanssa tekemistä. Toki herrasmiehet ovat ottaneet tapahtumiin välillä mukaan parempiakin puoliskojaan, josta allaoleva kuva todisteena. Manageri kaipaakin alkuaikojen vastuuturnausten "yhdessätekemisen meininkiä", missä naisväki usein toimi toimitsijatehtävissä suurella innolla nuorten miesten harrastusta tukien.

Nykyään nuoruus alkaa olemaan kaukana näistä virtuooseista, ja Sponeakaan ei tunnistaisi pelkistä poskista enää samaksi mieheksi. Sitä vastoin alkuaikojen koohotuksesta ei ole enää tietoakaan, kun vauhti on muuttunut dieseliksi itse kullakin. Toisaalta pelisilmä on usealla pelaajalla kehittynyt tai sitten ne ovat managerin tavoin siirtyneet käyttämään piilolinssejä...

DTT 10 vuotta

• DTT World Tour 1996-2006
• Joukkuekuva 1995-1996 & legendaarinen maalivahti
• Pelisukkien suurkuluttaja
• Pelireissulla Seinäjoella
• Kalakukko sai kyytiä nousun huumassa
• Tampellassa tilaa kaarisyötöille
• Tsekkiläinen takatukka

Pistemenetykset näkyvät sarjataulukossa, mutta toisaalta ne ovat tuoneet rahaa jäsenmaksuina seuran kassaan tällä kaudella. Ensimmäisessä ottelussa tasapeliin jäänyt tiikeriperhe sai huomata seuraavalla viikolla kasvaneensa puolustajalla, ja sama tahti jatkui Punakone -tappion jälkeen. Tällä kerralla managerin haaviin tarttui liigassakin pari kautta pelannut Osmo Liimatainen, joka viime kaudella oli kolmosdivariin nousseen Happee II:sen paras pistemies. "Joukkue on nyt kasassa", todetaan lehdistötiedotteen lopuksi. Ihan kuin tämä olisi luettu jo ennenkin...

Pukukopissa kiertäneen huhun mukaan vanhoilla meriiteillä eikä nykykunnolla ollut niin suurta merkitystä kuin sillä, että manageri uskoo seuran golfporukan skinimiehistön kasvavan yhdellä jäsenellä. Tätä puoltaa myös se, että edellinen vahvistus Marko Salmelakin kuuluu siihen ruutuhousuiseen porukkaan, joka vetelehtii golfkentällä pitkin kesää, siinä missä joukkueen urheilullisin osuus vetää omaehtoisia mäkitreenejä Pyynikillä. Vahvistusten tulo on tiukentanut luonnollisesti kilpailua peliajasta, joten jo muutama ei-golffari on pyytänytkin joulupukilta golfsettiä uuden harrastuksen aloittamiseksi...

Kymmenvuotisen pelihistorian aikana on pelaajille tullut pinttyneitä tapoja, joista he eivät malta luopua vuosien saatossa. Jollekin on tärkeää jauhaa pelipurkkaa suussa pelitapahtumien aikana, joku toinen solmii aina vasemman tossun nauhat kiinni ennen oikeaa ja kolmannella on tapana olla myöhässä joka tapahtumasta. Jani Ylisiurunen on puolestaan tunnettu siitä, että hän on koko uransa ajan käyttänyt seuran alkuperäisiä pitkiä punaisia pelisukkia. Sukkapareja on kulunut vuosien varrella useita, sillä yhtään peliä ei ole jäänyt väliin siten, että sukat eivät olisi vedetty ylös saakka.

Kymmennen vuotta takaperin oli takana, että aloittavan kentällisen pelaajien oli pidettävä paita pelihousujen sisällä ja pelisukat ylös nostettuina. Kuten kuvasta näkyy, on Ylkällä pelivarusteet sääntöjen mukaisesti päällä, kun taas luonnonlapsi Lauri Tuomi on "unohtanut" sukat nilkkoihin ja pelipaita on shortsien päälle. Salmisen Petri myöskin kuului siihen enemmistöön, joka ei suostunut kuin pakon edessä pitämään pelisukat korkealla, joten hänelläkin sukat "ovat valahtaneet" nilkkoihin.

Kuvassa näkyy muuten Downtown Tigersin ensimmäinen pelipaita vuodelta 1996, missä jokaisella kolmella ketjulla oli erilainen mainos etupuolella. Pelihousujen sekä pelisukkien väri oli tuolloin punainen. Jo ensimmäisen kauden aikana suurin osa luopui pelisukista siirtyen niin sanottuihin tennissukkiin, ja nykyään seuran virallinen pelihousujen väri on musta. Ylisiuruselle on kuitenkin "annettu lupa" käyttää pitkiä punaisia pelisukkiaan, sillä millä sitä vanha koira uusia temppuja oppisi...

Seinäjoella alkuvuodesta 1997 kohdattiin sunnuntain iltapäiväottelussa Tampereen Palloilijat. Virtuoosi Lauri Tuomi haraa tyhjää aloituksessa, kun Petri Salminen ja etualalla pelisukistaan helposti tunnistettava Jani Ylisiurunen tarkkaillee tilannetta.

Amsterdamissa kesällä 2005 ovat paparazzit saaneet otettua perin harvinaisen kuvan, sillä todistettavasti Ylkän pelisukat ovat rullalla nilkoissa. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin siihen, että tilannekuva täytyy olla otetun alkuveryttelystä...

DTT 10 vuotta

• Pelireissulla Seinäjoella
• Kalakukko sai kyytiä nousun huumassa
• Tampellassa tilaa kaarisyötöille
• Tsekkiläinen takatukka

Manageri Rajakallio oli vaihtanut uuden lavan mailaansa, joten oli aika kalibroida lavan tehdassuoruus kohdalleen myös mittalaitteiston avulla. Jotta Hand of Doomin mittalaitteiston kasaamista ei tarvinnut suorittaa pelkästään viiden laukauksen takia, oli Classic-Erä -ottelun aikana myös yleisöllä mahdollisuus testata laukauksensa nopeus. Kun yleisö oli poistunut paikalta, oli aika tarkistaa lavan suoruus. Ensimmäinen kova maasyöttö (93), rannelaukaus (97), lämäri (98), lämäri (101) ja päätteeksi vielä kova maasyöttö (97). Viiden testisarjan jälkeen hieman käsillä hienosäätöä lavan suoristukseen, ja lapa valmiina peliin. "Kahdeksan kilometriä tunnissa" eroavaisuutta menee vielä, yli kymmenen niin olisi joutunut ruuvailemaan lavan irti", totesi manageri kalibrointia seuranneelle ryhmälle lähtiessään harjoituksiin. "Pehmeä seos käyristyy vahingossa helposti mailaan kiinnityksen aikana, joten suoruus tarvitsee varmistaa ennen käyttöön ottoa..."

Kenellä kovin kuti?

Managerin kalibroitua lapansa, astui estradille tiikereitä, joita kiinnosti tietää laukauksensa huippunopeus. Alusta asti näytti siltä, että salibandyn "Grand Old Man" Mikko Kurikka on hionut laukauksensa vuosien saatossa verraten kovaksi. Lopulta kovimman kudin kohdalla mittalaitteisto näytti lukemaa 158, josta moni liigapelaajakin olisi kateellinen. Tarkkuudesta tunnettu Harri Vähäkuopus sijoittautui nopeusvertailussa kakkoseksi lukemin 148 ja kolmannen sijan otti Sami "Pumppu" Vuorinen lukemin 139. Kenellekään ei liennyt yllätys se, että lopputuloksissa managerin "laukaus" oli ollut porukan hitain.

DTT testiryhmän ampuessaan laukauksiaan, tulivat Classicin naispelaajat testauttamaan myös omia nopeuksiaan ennen laitteiston kasaan keräämistä. Komeasti heilläkin parhaat ampuivat päälle 125 lukemia. Sitävastoin managerin maasyöttökisaan haastama Sami Nyman joutui jättämään Erä -pelissä leikin kesken kolmannessa erässä, joten Nyhven lukemia joudutaan odottelemaan toiseen kertaan...

... lavan kalibrointia...

Grand Old Man oli tuonut paikalle keppejä enemmänkin. Tällä tulokseksi 141 - parhaalla irtosi 158, mikä oli koko päivän ylivoimaisesti paras tulos Classic-Erä -ottelun yleisönkin ampumat tulokset huomioon ottaen.

148 - Harri on ampunut, Grand Old Man tarkkailee taustalla.

"Käsi ylös kuka haluaa nimikirjoituksen" vai "kuka ampuu kovempaa kuin Riku" -kysely menossa. Mene ja tiedä, mutta ihailijoita Uurinmäellä ainakin riitti suorituksen aikana...

Matkan varrella on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista...

Kaudella 1997 - 1998 pelattiin Tampellan alueella Syssyn Sulkiksella, missä puolustajat saivat tilan puolesta avata melkoisen korkeita kaaripalloja hyökkääjille vastustajan alueelle. Avarassa tilassa DTT:n miehet näyttävät varsin hoikilta pojilta, mutta voin vakuuttaa, että kyseessä ei ole pelkästään tilasta johtuva vääristymä - parikymmentä kiloa on kokemuksen lisäksi kertynyt matkan varrelta plakkariin itse kullekin pelimiehelle...

Jos sinulta löytyy kuvia DTT:n peleistä tai tapahtumista, lähetä niitä web-masterille kaiken kansan nähtäväksi. Samaten jos sinun hallussasi on jotain puuttuvia tilastotietoja, otetaan niitä mielellään vastaan jotta saamme tilastot täydellisiksi.

8 Sami Kairisto - 11 Sami Vuorinen - 29 Ville Sepponen

DTT 10 vuotta

• Tsekkiläinen takatukka

Manageri hermostui, kun kolmessa ensimmäisessä ottelussa oli ollut vaikeuksia saada kahta kentällistä kasaan otteluihin. Fyysistä voimaa takalinjoille tuo tästä eteenpäin Amsterdamin mestari Marko Salmela, joka viime kaudella oli kirjoilla vielä kakkosdivisioonassa Nokian KRP:n riveissä. Tällä kaudella Salmela keskittyy pelkästään managerointiin Nokian suunnalla, ja rakentaa peliä tiikeripaidassa.

DTT valmistautuu kauteen

Harjoitukset aletaan toden teolla syyskuun alussa managerin mustan kirjan mukaan, kun ollaan selvitetty ensiksi missä on eniten korjailtavaa ja säädeltävää.. Katsastuksena toimi pelit Nokian KRP:n A-junnuja vastaan keskiviikkona 23.8. ja lauantaina 26.8. oli vuorossa miniturnaus Kaarinassa paria kolmosen porukkaa.

Nokian KRP A-junnut vs. DTT 6-5

KRP:n A-junnut olivat maalin parempia Nokian palloilupyhätössä pelatussa ottelussa. KRP:n nuorisoakatemia johti peliä kaksi kertaa kolmella maalilla, mutta DTT nousi tasoihin molemmilla kerroillla. Huolimattomuus omassa päässä kostautui kummankin tasoituksen jälkeen, ja nuoriso otti ansaitun voiton "vanhuksista".

DTT:n maaleista vastasivat Harri Vähäkuopus 1+2, Rami Rajakallio 1+1, Riku Uurinmäki 1+1, Karri Kylliö 1+0, Teppo Lehto 1+0 ja Petri Hautala 0+1.

Miniturnauksesta kakkostila jatkoaikavoitolla

Lauantaina 26.8.2006 Kilosportissa Kaarinassa oli tavoitteena viimeistellä ketjukoostumuksia ja pelitapaa turnauksessa, jossa oli olemattomat palkinnot, vähän vastustajia ja pieni kenttä. Olemattoman vähän oli paikalla myös DTT:n miehiä, mikä ei ollut ennalta tavoitteena. Paikalla olleet pelaajat saivat erinomaista treeniä kolmosen porukoita vastaan pelatuissa otteluissa, mutta valmentajalle jäi anti vähäiseksi ketjukoostumusten suhteen. Toisaalta paikalla olleet antoivat aimo näytön osaamisestaan, ja siltä osin ketjujen rakentaminen on helppo aloittaa. Tässä vaiheessa näyttää selvästi siltä, että ensi kaudella DTT:ssä on kaksi maaleja tekevää ketjua. Siirtomarkkinoilta manageri aikoo hankkia vielä yhden peliä tekevän puolustajan, jonka jälkeen paketti on kasassa ensi kaudelle. Pelipaikoista tulee olemaan armoton kilpailu..

Downtown Tigers - Nousiaisten Ryhti 6-9
Turnauksen ensimmäisessä ottelussa oli vastassa täksi kaudeksi kolmoseen noussut Nousiaisten Ryhti, joka kävi voittamassa vähän aika takaperin kovatasoisen Maskun harjoitusturnauksen. Ryhdillä on selkeänä tavoitteena nousu kakkoseen, ja ainakin kovatasoiselta porukalta he pelin perusteella vaikuttivat. Heti ensimmäisessä vaihdossa lähes minuutin pyörityksen jälkeen pallo oli DTT:n maalissa. Ottelusta tulikin varsinainen maalijuhla, ja verkot soivat molemmissa päissä turhankin usein. Ryhti oli kuitenkin selvästi parempi joukkue ja vei ottelun nimiinsä 9-6. DTT:stä esiintyi parhaiten edukseen Sami Vuorinen, ja mainitsemisen arvoista oli myös managerin kylmän viileä rangaistuslaukausmaali...

DTT:n maaleista vastasivat Rami Rajakallio 1+2, Sakke Vehkakoski 2+0, Riku Uurinmäki 1+1, Sami Vuorinen 1+1, Jani Ylisiurunen 1+0 ja Karri Kylliö 0+1.
Ottelun tilastomerkinnät

SC Sonics - Downtown Tigers 3-4 (ja)
Ryhti oli voittanut SC Sonicsin päivän toisessa ottelussa 4-2, niin päivän kolmannessa kamppailussa pelattiin enää turnauksen kakkostilasta. Ottelu oli täysin erilainen kuin DTT:n ensimmäinen ottelu, sillä molemmat joukkueet keskittyivät paremmin oman maalinsa varjeluun eikä helppoja maaleja päässyt kumpikaan osapuoli tekemään. DTT:n musta hetki tuli parinkymmenen minuutin kohdalle, kun puolessa minuutissa vastustaja meni kahden maalin johtoon. Pitkään näyttikin siltä, että Sonics ottaa ottelusta voiton johdettuaan kahteen otteeseen parilla maalilla - mutta toisin kävi. Sonics hölmöili oman sisäänlyöntinsä hyökkäyspäässä viisitoista sekuntia ennen kongin kumahdusta, ja eivät onnistuneet DTT:n karvauksessa pitämään palloa hyökkäyskulmassa kahden miehen voimin. Auenneesta vastahyökkäyksestä Rami Rajakallio syötti pallon Karri Kylliölle, joka ampui viimeisellä sekunnilla ottelun tasoihin. Jatkoaikaa ehdittiin pelata reilut kolme minuuttia, kun Kylliö ratkaisi Riku Uurinmäen syötöstä turnauksen kakkostilan DTT:lle. Ottelun hahmoja oli DTT:stä ratkaisevat maalit tehnyt Karri Kylliö sekä loistopelin pelannut maalivahti Sami Lehtinen.

DTT:n maaleista vastasivat Karri Kylliö 2+0, Rami Rajakallio 0+2, Riku Uurinmäki 0+2, Sakke Vehkakoski 1+0 ja Sami Vuorinen 1+0. Ottelun tilastomerkinnät

Turnauksen tilastot kokonaisuudessaan löytyvät SC Sonicsin sivuilta.